Kulttuuria kaikille!

Ilman kulttuuria ei olisi Suomea. Koko itsenäisyytemme ja itsepäisyytemme perustuu sille että olemme kansa, jolla on oma ja monimuotoinen kulttuurielämä – tangosta ja tanhuista oopperaan ja kirjallisuuteen.

Kunnat vastaavat monella tapaa kulttuurin perustasosta: mm. kirjasto löytyy joka pitäjästä, ja pitää löytyä jatkossakin. Samaten YLE:llä on tärkeä rooli valtakunnallisena toimijana ja laadun ja monipuolisuuden takaajana – pelkkien soittolistaradioiden varassa köyhtyisivät vähitellen sekä kuulijat että musiikintekijät.

Suomessa valtio, jonka rahoista eduskunta suoraan päättää, puolestaan tuottaa kulttuuria mm. koko valtakunnan kattavan teatteri- ja orkesterilaitoksen avulla. Se on laadukasta toimintaa, jota tulee jatkossakin tukea.

Mutta se keskittyy suurempiin kuntiin. Orkesterikaupunkeja on Suomessa parikymmentä, teattereita vähän enemmän. Mutta jo Uudellamaalla on kuntia 26, koko maassa kolmisensataa. Esimerkiksi kotikunnastani Mäntsälästä pitää hankkiutua noin 30 kilometrin päähän näiden elämysten äärelle.

Meidän tulisikin kehittää ja tukea Suomessa lisää kulttuuria, joka jalkautuisi jokaiseen kylään ja taajamaan, ei vain suurimpien kaupunkien hienoihin laitoksiin. Osa kulttuurista voisi olla kiertuemuotoista, mutta isolta osin kyse on myös yhteisöllisyydestä ja toiminnan matalasta kynnyksestä. Tiedän omasta kokemuksestani mm. Sepän Soiton ja Mallusjoen Takinkääntöviikon tuotannoista että tällainen kulttuuri ei edes maksa maltaita.

Osallisuuden kokemus on keskeinen ihmisyyden osa ja viime vuosien koettelemukset ovat nakertaneet sitä meiltä kaikilta. Kulttuuriharrastukset ja yhdessä tekeminen kiinnittävät paikkaan ja yhteisöön iästä riippumatta. Tällaista toimintaa tarvittaisiin lisää, jos ei muuten niin terveyssyistä. Vaikka muistettava on myös taiteen itseisarvo – kulttuuria ei pidä typistää välineelliseksi hyvinvointihumpaksi!

Valtion tulisi käyttää prosentti budjetista taiteeseen ja kulttuuriin. Kulttuurin saavutettavuutta tulee lisätä sekä aktiivisen tekemisen, osallistumisen että yleisönä olemisen näkökulmasta. Taiteen perusopetus kuuluu kaikille!

Kulttuuri on suomalainen perusoikeus.

Instrumentit Viulu, oktaavimandoliini, kontrabasso, tuuba, kitara, vetopasuuna Kasvattajaseura Mallusjoen NS Soittanut vuodesta 1984 kansanmusiikkiyhtyeissä ja säestänyt tanssiryhmiä Järjestämässä vuosien varrella mm. Mallusjoen takinkääntöviikkoa, Sepän Soittoa Mäntsälässä sekä Perinnearkku ry:n tapahtumia Helsingissä Laulutupien säestäjä Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilla vuodesta 2010 Osallistunut 17 Folklandia -risteilylle Aina mukana jameissa jos sellaisia sattuu kohdalle, elleivät lapset ole lainanneet soittimia

Katso myös muut vaaliteemat https://www.jaakkokyro.fi.

Vaaliohjelmani eduskuntavaaleissa 2023

Olen ehdolla eduskuntaan Uudeltamaalta. Tässä postauksessa pyrin avaamaan vaaliteemojani ja ajatuksiani hieman laajemmin . Alkuun kuitenkin hieman arvoista ja asenteesta jotka sloganissakin esiintyvät:

Insinöörin arvot - pelimannin asenne

Insinöörin arvoissa on kyse mielestäni varsin perisuomalaisista hyveistä: päätöksiä tehdään parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon perustuen, pidetään jalat maassa mutta katse korkealla eikä hötkyillä eikä provosoiduta vaikka provosoidaan.

Pelimannin asenne taas tarkoittaa minulle yhdessä tekemisen eetosta jossa muita kuunnellaan ja sopeutetaan omaa toimintaa siten että kokonaisuus toteutuu yhteisesti parhaalla tavalla. Kansanmusiikin harrastaminen on on minulle aina ollut nimenomaan yhdessä tekemistä ja yhteisen kudelman luomista, olipa kyseessä sitten jamit tai kansantanssiesitys. Samalla kulttuuria luodaan yhteisön lähtökohdista yhteisön omaksi iloksi, vailla kaupallisia tavoitteita. Elämyksen luo kuluttamisen sijasta osallistuminen.

Parempia palveluita

Digitalisaatiolla voidaan saavuttaa sekä laadullisia että tehokkuushyötyjä. Tämä ei kuitenkaan missään nimessä ole helppoa eikä tapahdu itsestään. Digitalisaatiohankkeissa paras lopputulos on saavutettu tekemällä pieniä muutoksia kerrallaan ja mittaamalla muutosten vaikutusta jatkuvasti. Julkisella puolella kuitenkin lainsäädäntö ohjaa tekemään hankkeista mammuttimaisia etukäteen tarkasti määriteltyjä kokonaisuuksia joiden toteuttaminen kustannustehokkaasti ja aikataulussa on hyvin hankalaa. Tähän tulisi puuttua ja lainsäädäntöä muokata suuntaan joka sallii enemmän liikkumavaraa hankinnan tekijälle. Sama mekanismi tarkoittaa yritysten näkökulmasta myös sitä, että pienempien yritysten on hankalampi päästä mukaan kilpailutuksiin.

Nykyisellä lainsäädännöllä on hyvä tarkoitus tehdä kuntien ja muiden julkisen vallan yhteisöjen hankinnat avoimiksi ja läpinäkyviksi sekä torjua epäterveitä käytäntöjä hankinnoissa. Nämä ominaisuudet ovat tärkeä osa hallinnon ja julkisen rahankäytön avoimuutta eikä niistä pidä tinkiä missään tapauksessa. Vaikka joustavampia tapoja tehdä hankintoja sallitaan niin läpinäkyvyyden tulee samalla parantua entisestään.

Lue lisää digitalisaatioteemasta >>

Vihreää elinvoimaa

Vihreä siirtymä on jo hyvässä vauhdissa ja nyt tulee huolehtia siitä että me suomalaiset pysymme kehityksen aallonharjalla! Tämä murros on siitä hieno asia että se tuo työtä ja mahdollisuuksia myös alueille joita tietotyön lisääntyminen on kohdellut heikommin. Tuuli- ja aurinkovoiman rakentaminen suuntautuvat jo kaavoituksellisista syistä alueille jotka tällä hetkellä kärsivät muuttotappiosta. Maakäyttösektorilla eli maa- ja metsätaloudessa tulisi kehittää keinoja maaomaisuuden hyödyntämiseen kestävillä tavoilla. Korvaukset hiilensidonnasta, hiiltä sitovat viljelymenetelmät sekä muut virkistykseen ja luonnonhoitoon liittyvät maankäyttötavat tulee ottaa paljon isommalla painoarvolla työkalupakkiin. Valtio ohjaa jo nyt melko vahvasti tuotantoa mikä tarkoittaa että sääntelyä ei tule lisätä vaan ohjata uudella tavalla.

Lue lisää maaseudun elinvoimaisuudesta >>

Yhteisöjä ja kulttuuria

Nykyinen asenneilmapiiri ja elämäntapa on aika vaativa ja se näkyy mielenterveysongelmien ja yksinäisyyden kasvuna. Sosiaalinen media on tuonut paljon sisältöä saataville ja luonut yhteyksiä ihmisten välille mutta samalla pirstonut yhteiskuntaa kokoelmaksi yksilöitä. Mikään digitaalinen yhteys ei voi korvata yhteisöllisyyden kokemusta aivan kokonaan. Ajattelen, että ihmisten välisiä merkityksellisiä kohtaamisia kasvotusten saisi olla lisää ja tässä kulttuurilla ja taiteella voisi olla merkittävä rooli.

Valtion tulisi käyttää prosentti budjetista taiteeseen ja kulttuuriin. Kulttuurin saavutettavuutta tulee lisätä sekä osallistumisen että yleisönä olemisen näkökulmasta, matalan kynnyksen kulttuuriharrastusta tarvitaan paljon lisää. Taiteen perusopetus kuuluu kaikille!

Lue lisää kulttuurista >>

Tavoite

Sanotaan, että elämässä pitää olla tavoitteita. Nyt minulla on semmoinen: Haluan päästä autostani eroon. Kotitaloudessamme on tällä hetkellä kaksi autoa ja asetan itselleni (ja siinä sivussa koko perheelle) semmoisen tavoitteen että pärjäisimme yhdellä autolla. Julkaisen tämän postauksen koska tämä toivottavasti toimii kannustimena silloin kun usko muuten loppuu kesken. Lisäksi tahdon jäsennellä ajatuksiani tämän aiheen ympärillä sekä kuulla muiden ajatuksia aiheesta.

No miksi tämmöinen? Rahansäästö on toki yksi näkökulma mutta loppujen lopuksi se on toisarvoinen asia eikä säästö liene mitenkään olennainen asia. Ennen kaikkea haluan tehdä tämän siksi että se on mahdollista. Tai siis, haluan tietää kuinka elämä muuttuu kun tämmöinen päätös tehdään. Lisäksi haluan myöskin osoittaa muille että se on mahdollista. Kustannuksiin liittyen, kirjoitan niistä oman postauksen kunhan saan hieman substanssia. Ei tässä välttämättä mitään järkeä ole.

Lähtötilanne on siis seuraavanlainen: 4-henkinen perhe, minä sekä vaimoni käymme töissä Helsingissä, minä junalla ja vaimo omalla autolla. Lapset ovat päivähoidossa. Tähän asti homma on toiminut siten että jompikumpi vie lapset päiväkotiin töihin mennessään, päiväkoti sijaitsee kätevästi aseman vieressä. Toinen lähtee aikaisemmin töihin ja hakee lapset päiväkodista iltapäivällä palatessaan. Matka-aika kotoa töihin on n. 1.5 tuntia sisältäen lasten kuljetukset. Kotoa asemalle on matkaa n. 10 kilometriä, lähin kauppa sijaitsee reilun kilometrin päässä. Haja-asutusaluetta siis. Pidän tavoitetta melkoisen haasteellisena ainakin tämän hetken kunnon (tai oikeastaan sen puutteen) osalta.

Miten tavoitteeseen päästään? Ensinnäkin tämä tavoite tulee "myydä" myös vaimolle koska on selvää että se vaikuttaa koko perheen elämään. Myöskin on selvää että tämä on täysin minun projektini tässä vaiheessa ja voin vain toivoa että saan muutkin vakuutettua että idea on toteuttamisen arvoinen. Tavoitteseen pyrkiminen kiteytyy oikeastaan yhteen asiaan: aion kulkea päivittäisen työmatkan asemalle pyöräillen. Tämä ei toki yksinään riitä vaan muitakin ratkaisuja pitää löytää, avoimia kysymyksiä riittää. Talvi ja lasten kuljetus tulee noin isoimpina mieleen. Näistä kuitenkin myöhemmin lisää.

Koitan päivittää asioita tämän tiimoiltä enemmän tai vähemmän säänöllisesti.

Järki

Haluaisin olla rationalisti.

Luen Less Wrongia ja Tiedemiestä ja vaikutun kovasti argumentoinnin kirkkaudesta. Olisipa mahtavaa osata perustella omatkin mielipiteensä samalla järkähtämättömän loogisella varmuudella. Samalla tuntuu että aika iso osa teksteistä menee aivan yli hilseen. Koitankin tässä jäsentää omia ajatuksiani asian suhteen kirjoittamalla.

Less Wrongin jutut pyörivät ihmismielen toiminnan ja päätöksenteon ympärillä, puhutaan rationalismista. Tämän ymmärrän itse niin että se on eräänlaista anti-taikauskoa, eli että olemisen ja ajattelun ohjenuorana tulisi olla pyrkimys todellisuutta kohti. "Objektiivinen todellisuus"(kvarkkien kohina tai mitä kulloinenkin tieteellinen konsensus sanookaan) on kuitenkin suurelta osin ihmismielen tavoittamattomissa koska todellisuuden tämä taso on vain ihmismielelle täysin käsittämätön.

Paljon käytetty metafora on kartan ja maaston välinen eroavaisuus eli "ihmismieli/tietoisuus" vs "objektiivinen todellisuus". Mielen muodostama kartta kuvaa todellisuutta olematta kuitenkaan sama asia kuin todellisuuden maasto. Tavoitteena onkin pyrkimys toimia niin että kartta kuvaisi maastoa luotettavasti, toisin sanoen hankkia itselleen semmoisia uskomuksia jotka kuvaavat ympäröivän maailman toimintaa luotettavasti. Samalla kovasti korostetaan näiden kahden eroavaisuutta, eli kartta on eri asia kuin maasto. Ihmiset kun tuntuvat olevan taipuvaisia projisoimaan oman päänsä sisältöä ympäröivään maailmaan, käsittelemään ajatuksiaan kuten ne olisivat olemassaolevia asioita eivätkä yksinkertaistettuja malleja. Toisin sanoen, kartta ja maasto menevät sekaisin.

Tähän sitten pyritään lukemalla kaikenlaisia juttuja kognitiotieteestä, neurologiasta, sosiologiasta, taloustieteestä, peliteoriasta, evoluutiopsykologiasta yms. tieteenaloilta joiden katsotaan auttavan aloittelevaa kartoittajaa.

Aivot on sen verran monimutkainen värkki että se toimii hyvin monella tavalla epäoptimaalisesti eli vääristää kokemuksia hassuilla tavoilla. Lisäksi elinraukka on jämähtänyt evoluutiossa johonkin luolamiesten asteelle jolloin se tuottaa vasteita jotka nykymaailmassa eivät oikein puolusta paikkaansa. Eräs rationaalinen toimintamalli onkin tiedostaa ihmisaivojen omituisuudet sekä koittaa hakkeroida tiensä niiden ohi, vähän kuten ohjelmoija joka joutuu korjailemaan aataminaikuisia järjestelmiä. Tässäkin pätee kartta/maasto -analogia, oman mielensä toiminnan parempi tunteminen auttaa omien ajatusten tulkinnassa. Tämä tietysti vaatii tietoista panostusta, ei ole helppoa aloittelevalla rationalistilla!

Esimerkinomaisesti: Eräs havainto on että kun kerran on muodostanut mielipiteen jostain asiasta, niin sitä harvoin muuttaa. Tämän katsotaan johtuvan siitä että mielipiteen muodostaminen, siis se, että perehtyy asiaan ja pohtii asiaa kunnolla, vaatii tietoista ponnistelua. On yksinkertaisesti paljon helpompaa vain tarttua vanhaan mielipiteeseen joka on jo "valmiiksi ajateltu". Tästä seuraa se, että omia mielipiteitään on syytä tarkastella kriittisesti aina silloin tällöin.