Välineistön nykytila

Vähän on ollut hiljaista täällä työkiireiden ja muun kotisäädön kanssa. Pyöräilyrintaman tapahtumista voisi todeta sen verran että olen lähinnä koittanut pitää kirjaa autoiluistani. Lähinnä tarkoituksena on ollut arvioida ja koetella hankkeen realistisuutta jollain mitattavissa olevalla tavalla. Toistaiseksi ei ole tullut vastaan kovin montaa semmoista ajoa jota ei olisi pyöräilemällä voinut korvata, joskin säätöä olisi kyllä ollut huomattavasti enemmän.

Sitten hieman välineistä. Perheessämme on tällä hetkellä 3 polkupyörää: omani on Espoosta Sellon Citymarketista joskus vuonna 2000 ostettu "hybridi", avajaistarjouksena taisi maksaa 99 tai jotain sinnepäin.
Ajoasento on kokolailla etupainoinen, olen tällä vehkeellä onnistunut murtamaan käteni tehtyäni kuperkeikan kovasta vauhdista äkkijarrutuksen seurauksena. Ei hirveän mukava eikä herkkä ajettava muutenkaan, todettakoon että kun ajoin Hannun kuormapyörällä (joka on ehkä 10 kiloa raskaampi) eräänä viikonloppuna niin se tuntui huomattavasti kevyemmältä ajettavalta kuin tämä.

Vaimolla on pari vuotta sitten Valintatalon arpajaisista voitettu perinteisempi malli. Tällä on kyllä paljon mukavempi ajaa, miinuksena se että vaihteita ei ole. Tällä tulee lyhyet matkat kylälle ajeltua nykyään.

Kolmas on sitten navetanvintiltä löytynyt papan vanha, varmaan 50-luvulta peräisin oleva kulkuneuvo. Tämä  on tällä hetkellä ajokelvoton mutta ehkä siitä ajan ja vaivan kanssa saisi ihan tyylikkään ajopelin. Yksivaihteinen toki tämäkin, tosin kai niitä vaihteita voi askarrella jälkeenkin päin mutta jotenkin ei tunnu soveliaalta, jos tähän ryhdytään niin sitten koitetaan entisöidä ennemmin kuin päivittää. Melko raskaalta tuntuu tämä ajopeli myös.

Ylläolevasta voisi yhteenvetona todeta että meillä ei ole ainuttakaan näissä kirjoituksissa kuvattuun käyttöön soveltuvaa ajoneuvoa. Tämän osalta tutkimustyö on vielä kesken mutta muutamia vaihtoehtoja on jo noussut esiin. Olen nyt jo päättänyt että kulkuneuvo tulee olemaan sähköavusteinen, en tahdo päätyä tilanteeseen jossa koko homma hylkääntyy motivaation puutteeseen ajelun käydessä liian raskaaksi.

Kaksi lasta pitäisi pystyä jotenkin kuljettamaan päiväkotiin tai sieltä pois noin 10 kilometrin matkan. Tämä hoituisi joko kuormapyörällä tai sitten perävaunulla. Perävaunu sähköavusteisen kanssa vaikuttaa monikäyttöiseltä ratkaisulta mutta toisaalta kuormapyörä, jossa lapset istuvat etupuolella tuntuisi noin ihan fiilispohjalta ajatetuna mukavalta myös, ajaessa voisi keskustella lasten kanssa ja näkee paremmin mahdolliset kolttoset. Toisaalta sitten taittopyörää voisi kuljettaa junassa ja näinollen käyttää junamatkan molemmissa päissä, mutta sopiiko semmoiseen taas perävaunu? Tässäpä sitä pohdiskeltavaa riittääkin hetkeksi.

Tavoitetta kohti

Jatketaan edellisen postauksen aihepiirissä.  Nykyinen kulkupeli on VW Golf vuosimallia 2000. Vuodessa ajoa tulee työmatkojen takia noin 5000 kilsaa ja muuta ajoa ehkä toinen mokoma vähintäänkin. Tätä en ole mitenkään mitannut, ehkäpä olisi syytä suorittaa hieman empiiristä tutkimusta pitämällä jonkun aikaa ajopäiväkirjaa. jotta selviää miten perheessä autoa oikeastaan käytetään. Vaimo käyttää aina kun voi tätä autoa työmatkailuun koska sillä on halvempi ajaa, toinen auto kun on hieman isompi. Isommasta luopuminen ei liene mahdollista koska sillä on selkeä rooli rouvan hevostelun kyyditsijänä.

Itse en työmatkailun korvaamisesta ole huolissani, pyöräilin aikanaan opiskeluaikana Leppävaaran ja Vallilan väliä enemmän tai vähemmän säännöllisesti. kun julkinen yhteys ei niin hirveän hyvä siihen aikaan ollut. Matka lienee aika lailla samankaltainen, näissä olosuhteissa kenties hieman nopeampi kun se on lähes kokonaan asvaltoitua maantietä. Sen sijaan kaikkeen muuhun kuin työmatka-ajoon pitäisi jotenkin löytää korvaava konsti. Osa tästä on helposti korvattavissa julkisilla ja osa on selkeästi ajoa joka on vaan jollain tavalla helpompaa tai kätevämpää tehdä useammalla autolla. Osan voi tehdä moottoripyörällä, siitä en sentään ole luopumassa. Lasten kuljetus toki asettaa joitakin rajoituksia tässä suhteessa.

Laskeskelin että tällä hetkellä autoilun muuttuvat kustannukset ovat n. 1500 euroa vuodessa. Auto kuluttaa osapuilleen 7l/100km bensaa, siihen vielä vakuutuksia, käyttömaksua ym. kiinteää vuotuista päälle niin ollaan aika lailla parin tonnin tuntumassa, hieman päälle. Muut kilometrikohtaiset kustannukset on laskettu luvuilla jotka nappasin Hannu Oskalan blogikirjoituksesta, jonka lähteeksi mainitaan Liikenneministeriö. Ansiokas kirjoitus muuten vaikkei tämän postauksen aihepiiriin kuulukaan.

Kyllä tuolla säästöllä jo jotain tekee, lähtee vaikka ulkomaille tai korjauttaa mörskää tai käy syömässä niin hyvin kuin vaan pystyy. Tai ostaa oikein hyvän pyörän. Välinepuoli onkin mielenkiintoinen aihepiiri, se ansaitsee vallan oman postauksensa.

Tavoite

Sanotaan, että elämässä pitää olla tavoitteita. Nyt minulla on semmoinen: Haluan päästä autostani eroon. Kotitaloudessamme on tällä hetkellä kaksi autoa ja asetan itselleni (ja siinä sivussa koko perheelle) semmoisen tavoitteen että pärjäisimme yhdellä autolla. Julkaisen tämän postauksen koska tämä toivottavasti toimii kannustimena silloin kun usko muuten loppuu kesken. Lisäksi tahdon jäsennellä ajatuksiani tämän aiheen ympärillä sekä kuulla muiden ajatuksia aiheesta.

No miksi tämmöinen? Rahansäästö on toki yksi näkökulma mutta loppujen lopuksi se on toisarvoinen asia eikä säästö liene mitenkään olennainen asia. Ennen kaikkea haluan tehdä tämän siksi että se on mahdollista. Tai siis, haluan tietää kuinka elämä muuttuu kun tämmöinen päätös tehdään. Lisäksi haluan myöskin osoittaa muille että se on mahdollista. Kustannuksiin liittyen, kirjoitan niistä oman postauksen kunhan saan hieman substanssia. Ei tässä välttämättä mitään järkeä ole.

Lähtötilanne on siis seuraavanlainen: 4-henkinen perhe, minä sekä vaimoni käymme töissä Helsingissä, minä junalla ja vaimo omalla autolla. Lapset ovat päivähoidossa. Tähän asti homma on toiminut siten että jompikumpi vie lapset päiväkotiin töihin mennessään, päiväkoti sijaitsee kätevästi aseman vieressä. Toinen lähtee aikaisemmin töihin ja hakee lapset päiväkodista iltapäivällä palatessaan. Matka-aika kotoa töihin on n. 1.5 tuntia sisältäen lasten kuljetukset. Kotoa asemalle on matkaa n. 10 kilometriä, lähin kauppa sijaitsee reilun kilometrin päässä. Haja-asutusaluetta siis. Pidän tavoitetta melkoisen haasteellisena ainakin tämän hetken kunnon (tai oikeastaan sen puutteen) osalta.

Miten tavoitteeseen päästään? Ensinnäkin tämä tavoite tulee "myydä" myös vaimolle koska on selvää että se vaikuttaa koko perheen elämään. Myöskin on selvää että tämä on täysin minun projektini tässä vaiheessa ja voin vain toivoa että saan muutkin vakuutettua että idea on toteuttamisen arvoinen. Tavoitteseen pyrkiminen kiteytyy oikeastaan yhteen asiaan: aion kulkea päivittäisen työmatkan asemalle pyöräillen. Tämä ei toki yksinään riitä vaan muitakin ratkaisuja pitää löytää, avoimia kysymyksiä riittää. Talvi ja lasten kuljetus tulee noin isoimpina mieleen. Näistä kuitenkin myöhemmin lisää.

Koitan päivittää asioita tämän tiimoiltä enemmän tai vähemmän säänöllisesti.

Oman käden oikeus

Anonymous -haktivistiryhmä on näemmä iskenyt pedofiilejä vastaan. Tämä herättää hämmentäviä ajatuksia, ensimmäiseksi tulee "Jeee nörtit!" -reaktio jonka jälkeen järki alkaa toimia ja sitä koittaa pohdiskella asiaa vähän useammaltakin kantilta.

Ensinnäkin: Pedofiilien toiminnan rajoittaminen kaikessa muodossaan on ihan loistava idea. Bonuksena vielä se tosiseikka että kansainvälisesti verkottuneelle porukalle on viranomaistenkaan hieman hankala tehdä mitään. Hyvä että joku mahtaa.

Toiseksi: Anonymous postasi noin 1500 käyttäjänimeä noin vain. Lainkaan ajattelematta (tässä teen semmoisen virheen että Anonymous olisi joku homogeeninen yksikkö mikä ei varmaankaan pidä paikkaansa) sitä että joukossa saattaa olla ihan viattomiakin ihmisiä. Länsimaisessa oikeuskäsityksessä ei ihan suotta pidä syyttömän oikeutta tulla tuomitsematta vahvempana kuin uhrin oikeutta kostoon. Ts. ensin tutkitaan ennenkuin hutkitaan. Nyt tästä jää hieman semmoinsn hutkimisen maku.

Kolmanneksi: En ole ihan varma mitä ajatella ryhmittymästä joka tuntuu hieman arvaamattomasti, luonnonvoiman lailla ottavan kohteekseen vähän mitä sattuu. Näillä hemmoilla ei ole myöskään mitään vastuuta tekemisistään.

Silti, on jollain lailla siistiä elää aikana jolloin tämmöisiä verkkoporukoita on toiminnassa.

Järki

Haluaisin olla rationalisti.

Luen Less Wrongia ja Tiedemiestä ja vaikutun kovasti argumentoinnin kirkkaudesta. Olisipa mahtavaa osata perustella omatkin mielipiteensä samalla järkähtämättömän loogisella varmuudella. Samalla tuntuu että aika iso osa teksteistä menee aivan yli hilseen. Koitankin tässä jäsentää omia ajatuksiani asian suhteen kirjoittamalla.

Less Wrongin jutut pyörivät ihmismielen toiminnan ja päätöksenteon ympärillä, puhutaan rationalismista. Tämän ymmärrän itse niin että se on eräänlaista anti-taikauskoa, eli että olemisen ja ajattelun ohjenuorana tulisi olla pyrkimys todellisuutta kohti. "Objektiivinen todellisuus"(kvarkkien kohina tai mitä kulloinenkin tieteellinen konsensus sanookaan) on kuitenkin suurelta osin ihmismielen tavoittamattomissa koska todellisuuden tämä taso on vain ihmismielelle täysin käsittämätön.

Paljon käytetty metafora on kartan ja maaston välinen eroavaisuus eli "ihmismieli/tietoisuus" vs "objektiivinen todellisuus". Mielen muodostama kartta kuvaa todellisuutta olematta kuitenkaan sama asia kuin todellisuuden maasto. Tavoitteena onkin pyrkimys toimia niin että kartta kuvaisi maastoa luotettavasti, toisin sanoen hankkia itselleen semmoisia uskomuksia jotka kuvaavat ympäröivän maailman toimintaa luotettavasti. Samalla kovasti korostetaan näiden kahden eroavaisuutta, eli kartta on eri asia kuin maasto. Ihmiset kun tuntuvat olevan taipuvaisia projisoimaan oman päänsä sisältöä ympäröivään maailmaan, käsittelemään ajatuksiaan kuten ne olisivat olemassaolevia asioita eivätkä yksinkertaistettuja malleja. Toisin sanoen, kartta ja maasto menevät sekaisin.

Tähän sitten pyritään lukemalla kaikenlaisia juttuja kognitiotieteestä, neurologiasta, sosiologiasta, taloustieteestä, peliteoriasta, evoluutiopsykologiasta yms. tieteenaloilta joiden katsotaan auttavan aloittelevaa kartoittajaa.

Aivot on sen verran monimutkainen värkki että se toimii hyvin monella tavalla epäoptimaalisesti eli vääristää kokemuksia hassuilla tavoilla. Lisäksi elinraukka on jämähtänyt evoluutiossa johonkin luolamiesten asteelle jolloin se tuottaa vasteita jotka nykymaailmassa eivät oikein puolusta paikkaansa. Eräs rationaalinen toimintamalli onkin tiedostaa ihmisaivojen omituisuudet sekä koittaa hakkeroida tiensä niiden ohi, vähän kuten ohjelmoija joka joutuu korjailemaan aataminaikuisia järjestelmiä. Tässäkin pätee kartta/maasto -analogia, oman mielensä toiminnan parempi tunteminen auttaa omien ajatusten tulkinnassa. Tämä tietysti vaatii tietoista panostusta, ei ole helppoa aloittelevalla rationalistilla!

Esimerkinomaisesti: Eräs havainto on että kun kerran on muodostanut mielipiteen jostain asiasta, niin sitä harvoin muuttaa. Tämän katsotaan johtuvan siitä että mielipiteen muodostaminen, siis se, että perehtyy asiaan ja pohtii asiaa kunnolla, vaatii tietoista ponnistelua. On yksinkertaisesti paljon helpompaa vain tarttua vanhaan mielipiteeseen joka on jo "valmiiksi ajateltu". Tästä seuraa se, että omia mielipiteitään on syytä tarkastella kriittisesti aina silloin tällöin.

Täällä ollaan

Onpas päässyt vierähtämään aikaa edellisestä postauksesta. Pitää yrittää ottaa taas tavaksi. Nykyään tuppaa moni muu asia viemään sen verran enemmän aikaa ettei meinaa joutaa, seliseli.

Kaverit tuolla meuhkaavat taas siitä kuinka on epäreilua kun klassinen musiikki eikun orkesterilaitos saa jotain 95% julkisesta musiikin tuesta. Minustakin se on epäreiluuden lisäksi hölmöä, myös klassisen musiikin itsensä kantilta katsottuna. Hannu osaa paljon minua paremmin kertoa miksi.

Mind reconstruction from archived files

(From Kaj Sotala's blog. This is a nice thought experiment and the only thing I could possibly imagine losing by doing this is credibility in the eyes of the reader of my blog, of which I think there is currently only one.  Who would translate this to chinese? )


To whom it may concern:

I am writing this in 2010. My Gmail account has almost 2 GB of data, which contain some information about me and also some information about the persons I have exchanged email with, including some personal and private information. In addition, I have plenty of information about myself scattered across the web in various services, such as LiveJournal, Last.fm, and so forth. My hard drives also contain things such as IRC and instant message logs from at least the last five years, as well as various personal files.

I am assuming that as time goes, the amount of personal information about me stored both online and offline will only continue to grow. I am also assuming that there may come some point in time where:

1) AI-based technology is available to reconstruct copies of individual people by analyzing various sources such as the ones mentioned above, with sufficient accuracy for mind uploading via detailed personality reconstruction.
2) It is legally and technologically possible to gain access to various personal accounts (including but not limited to e-mail accounts and encrypted hard drives) in order to do this, but it may be illegal without the consent of the account owners (or their heirs).
3) Reconstructing a mind may or may not be legal without explicit permission from either the person being reconstructed or their heirs.
4) Many of the people today, including myself, may already be dead and therefore incapable of giving permission to use the data in their accounts for such a purpose.

In case of such a scenario, I hereby give permission to the relevant parties to read all the data I have stored in various places both online and offline, and use them together with other available information to reconstruct my mindfile with sufficient accuracy for mind uploading via detailed personality reconstruction. I also explicitly give permission for the actual process of rebuilding an upload copy of me, as well as for using this data for helping reconstruct other people I have been in contact with.

These permissions are given with the caveat that my uploaded copy should only be created if it will be treated in such a way that it is reasonable to assume that the currently living me would not, when presented with a description of the situation the uploaded copy ended up in, regret having given this permission. This clause is mainly intended to exclude the possibility of e.g. sadistic torture worlds, and is worded to make reference to my and not the copy's wishes to exclude possibilities such as editing the copy to not even be aware of the possibility of things being any better.

Should any of the content in this post become irrelevant or inapplicable because of future technological developments, the spirit and not the letter of the post should be adhered to.

Signed by Jaakko 3000 on December 22, 2010, and witnessed by readers. I'm assuming my real identity will be known at the relevant time.

NOTE: The accuracy of the process outlined above increases with the number of persons who give their permission to do the same. You can give your permission in comments, your own blog or other public spaces.