Mind reconstruction from archived files

(From Kaj Sotala's blog. This is a nice thought experiment and the only thing I could possibly imagine losing by doing this is credibility in the eyes of the reader of my blog, of which I think there is currently only one.  Who would translate this to chinese? )


To whom it may concern:

I am writing this in 2010. My Gmail account has almost 2 GB of data, which contain some information about me and also some information about the persons I have exchanged email with, including some personal and private information. In addition, I have plenty of information about myself scattered across the web in various services, such as LiveJournal, Last.fm, and so forth. My hard drives also contain things such as IRC and instant message logs from at least the last five years, as well as various personal files.

I am assuming that as time goes, the amount of personal information about me stored both online and offline will only continue to grow. I am also assuming that there may come some point in time where:

1) AI-based technology is available to reconstruct copies of individual people by analyzing various sources such as the ones mentioned above, with sufficient accuracy for mind uploading via detailed personality reconstruction.
2) It is legally and technologically possible to gain access to various personal accounts (including but not limited to e-mail accounts and encrypted hard drives) in order to do this, but it may be illegal without the consent of the account owners (or their heirs).
3) Reconstructing a mind may or may not be legal without explicit permission from either the person being reconstructed or their heirs.
4) Many of the people today, including myself, may already be dead and therefore incapable of giving permission to use the data in their accounts for such a purpose.

In case of such a scenario, I hereby give permission to the relevant parties to read all the data I have stored in various places both online and offline, and use them together with other available information to reconstruct my mindfile with sufficient accuracy for mind uploading via detailed personality reconstruction. I also explicitly give permission for the actual process of rebuilding an upload copy of me, as well as for using this data for helping reconstruct other people I have been in contact with.

These permissions are given with the caveat that my uploaded copy should only be created if it will be treated in such a way that it is reasonable to assume that the currently living me would not, when presented with a description of the situation the uploaded copy ended up in, regret having given this permission. This clause is mainly intended to exclude the possibility of e.g. sadistic torture worlds, and is worded to make reference to my and not the copy's wishes to exclude possibilities such as editing the copy to not even be aware of the possibility of things being any better.

Should any of the content in this post become irrelevant or inapplicable because of future technological developments, the spirit and not the letter of the post should be adhered to.

Signed by Jaakko 3000 on December 22, 2010, and witnessed by readers. I'm assuming my real identity will be known at the relevant time.

NOTE: The accuracy of the process outlined above increases with the number of persons who give their permission to do the same. You can give your permission in comments, your own blog or other public spaces.

Joulupurkaus

Ahdistaa.

Ihmisten facebook-statukset tuuttaavat iloista jouluhössötystä, laulut soi ja markkinamiehet ja -naiset tunkevat kaupallisia tiedotteita silmille. Joululahjat on hankkimatta, koti siivoamatta, kinkku ostamatta jne. Ei toki minkään äläostamitään-periaatteen takia vaan siksi ettei ole saanut aikaiseksi, s.o. laiskuuttaan. Olen toki sitä mieltä että yleisesti ottaen laiskuus on lahja ja sopivina annoksina hyväksi ihmiskunnalle.  Laiskuus ajaa ihmisiä keksimään elämää helpottavia asioita ja näin kehitys kehittyy. Joulun sanoma tuntuu jotenkin ristiriitaiselta, yhtäältä pitäisi hiljentyä ja rauhoittua. Toisaalta kuitenkin ihmisten muistaminen on varsin tärkeää ja jotenkin tuntuu siltä että muistamisen laatua mitataan vaivannäön määrällä. Hiljenny siinä sitten.

Lahjojen kanssakin pitää olla tarkkana. Laiska hankkii verkkokaupasta lehmän Afrikkaan mutta kun itse kuitenkin saa jonkun kirjan tai muun konkreettisen tavaran niin jotenkin se ei ole ihan sama asia.

Jouluksi siirrytään muualle joten oman kodin nuhruisuus ei haittaa muita kuin omaa väkeä, ketä enemmän, ketä vähemmän. Aion tehdä aattona itse ison kasan karjalanpiirakoita jotta saadaan vaivannäköpuoli hoidettua.

Helpotti.

Hauskaa joulua!

Kukkoa

Pitänee taas päivittää, edellisestä kerrasta onkin aikaa.
Viikko takaperin kävi vieraita kylässä, söimme kukon. Harrastamme pienimuotoista kanankasvatusta ja siinä hommassa kukot tuppaavat jäämään ylimääräisiksi eli joutuvat pataan. Tässä yksi resepti joka osoittautui aivan erinomaiseksi:

Ranskalastyyppinen kanaviillokki


Ainekset:

• 1 kukko
• 3 sipulia
• muutama valkosipulin kynsi
• 3 isohkoa porkkanaa
• 2-3 laakerinlehteä
• maustepippuria
• vehnäjauhoja
• valkoviiniä
• tuoretta timjamia
• suolaa, pippuria

Valmistukseen kannattaa varata kunnolla aikaa, ainakin pari tuntia tuntia menee. Tämänkokoinen annos riittää n. 4 hengelle.

Aluksi paloitelllaan kukko irrottamalla rintafileet sekä koivet ruhosta. Siivet voi myös irrottaa, meillä kukko oli aika pieni joten jätimme siivet liemeen. Ruho laitetaan kattilaan. Joukkoon laitetaan myös maustepippurit kokonaisina, laakerinlehdet, porkkanat kuorittuna ja lohkottuina sekä sipulit kuorineen neljään osaan leikattuna. Sipulinkuoret antavat liemelle väriä. Lisätään vettä niin että ainekset peittyvät. Annetaan kiehua 45min, kuoritaan kertyvä vaahto pois. Siivilöidään liemi, kaadetaan takaisin kattilaan ja annetaan kiehua kokoon kunnes jäljelle jää n. 4 dl lientä.

Fileet ja koivet paloitellaan suupaloiksi ja ruskistetaan pannulla vehnäjauhojen kanssa sekä laitetaan liemen sekaan. Yksi sipuli ja valkosipulinkynnet silputaan ja kuullotetaan miedolla lämmöllä sekä lisätään liemeen. Tässä vaiheessa pannu kannattaa huuhtaista valkoviinitilkkasella, voi myös lisätä lorauksen suoraan soosiin. Annetaan hautua 20-30 min. Lisätään timjami ja suolaa ja pippuria maun mukaan.

Söimme tämän kanssa täysjyväspaghettia siten että lihanpalat erotettiin kastikkeesta ja kastike sekoitettiin pastaan ennen tarjoilua. Kyllä toimi.

Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen

Jaahas, on sitten kulunut 110 vuotta siitä kun eräskin hieman koominen setä syntyi ja nyt ovat sitten julkaisut verkossa ja paperilla pullollaan kaljua. Mitenkään en halua väheksyä Kekkosen aikaansaannoksia, onhan se toki hienoa että meilläkin on ollut oma pikkuisen diktaattorin elkeitä viljelevä hallitsijahahmo. Itse muistan siitä ajasta vain hieman höperön oloisen vanhan miehen joka pokkuroi itsenäisyyspäivänä linnassaan. Kaikenkaikkiaan koko ukosta tulee mieleen lähinnä ääntenlasku-sample. Retroikonina toki hieno.

Kuitenkin useat valtamediat ovat äijän raadon äärellä, toiset hurskaampina, toiset vähemmän(laskin perjaintain Maaseudun tulevaisuudesta ainakin 3 kekkosjuttua). En kyllä tosiaan tiedä ketä kiinnostaa spekulointi presidentin naisseikkailulla tai juupas-eipäs Neuvostoliiton ja Kekkosen suhteista, paitsi tietenkin keskustalaisia. Kertonee jotain heistä. Suomen Kuvalehden Ruokanenkin pääkirjoituksessaan toteaa että "110-vuotias Kekkonen on vain varjo entisestään". No shit, Sherlock! (Valitettavasti juttua ei löydy verkosta, pitää lukea paperiversiosta.)

Muualta, näköjään Soini kaavailee jo ministerinsalkkua. Pitääköhän sitä alkaa tilaamaan jo lippua ruotsinlaivalle? Nääh, ei persut voi kuin hävitä. Jos pääsevät hallitukseen niin äänestäjät kyllä kaikkoaa kun pelkkä suunsoitto ei riitäkään, jos eivät niin siinähän jatkavat suunpieksentäänsä. Koirat haukkuu ja karavaani kulkee. Jotenkin vaan ajatus Soinista ministerinä tuntuu... vastenmieliseltä. Mitähän tämä kertoo suhtautumisestani Persuja äänestävään kansanosaan?

Elitisti mikä elitisti.

Maaseudun tulevaisuus

Tilattiin sitten tämä Suomen toiseksi suurilevikkisin lehti. Olen itse kotoisin maatilalta ja tehnyt niitä hommia varhaisteini-ikään asti kunnes muutin pois, tuleepa sitä vieläkin hieman istuttua traktorin pukilla velipoikaa auttelemassa.

Mutta, mutta. Kyseisen julkaisun lueskelu saattaa käydä ajan mittaan terveydelle haitalliseksi. Jo vanhastaan korkea verenpaine nousee välistä aivan järkyttäviin mittoihin, kun lähes joka sivulla joku Keskustan pöykäri esittelee siltarumpujaan tai joku maajussinretales ronkuu EU-säädöksiä ja/tai vaatii lisää tukia. Ymmärrän että lehti on MTK:n äänitorvi ja näinollen keskittyy jäsenistönsä edunvalvontakysymyksiin mutta silti, jessus sentään.

Esimerkkejä otsikoista uusimmassa numerossa joka ilmestyi tänään 2.8. Linkitän myös verkkoversioon:

Kiviniemi arvostelee Vapaavuorta keskittämisestä. MTK säilyttäisi rakentamisen vapauden maaseudulla. Suomalaisten pitää jatkossakin saada valita mahdollisimman vapaasti missä asuvat.

Ööö, ei pidä. Tai tarkkaan ottaen valinnanvapaus pitää säilyttää mutta rakentamissäädökset ja yhteiskuntarakenteen järkevöittäminen menee etusijalle(Lukekaa vaikka Soininvaaran blogista perusteluja). Mutta olen ilmeisesti saanut liikaa kaupunkilaisvaikutteita enkä ymmärrä maaseutua enää.

MTK:Energiavero palautettava täysimääräisenä.

Hmm, mitenkäs sen veron ohjausvaikutukselle käy silloin? Tosin kyllä varmasti muullekin teollisuudelle on vastaavia helpotuksia lupailtu.

Juu, olen kaupunkilaisuuden mädättämä ja sitä mieltä että maanviljelijöitä yhtäältä hyysätään liikaa ja toisaalta taas toimeentulo on tiukassa. Tämä johtuu siitä että tukijärjestelmä on viritetty halvan bulkkiruuan tuotantoon isoisa yksiköissä. Ideaalimaailmassa ruuantuotantoa ei tekohengitettäisi näillä leveysasteilla vaan keskityttäisiin johonkin semmoiseen mitä Suomessa kannattaa viljellä. Tässä ei toki voi sooloilla vaan pitää mennä EU-myllyn läpi mikä taas tuskin omana elinaikanani tulee tapahtumaan. Tosin jos EU johonkin kaatuu niin maataloustukeen, sanokaa mun sanoneen.

Hello world!

Jaahas, näin sitä aletaan. Lapsena luulin että indokiinalaiset ovat jotenkin innokkaampia kiinalaisia kuin tavalliset kiinalaiset. Ehkä johtuu murteesta jossa d:n ja t:n välinen ero on lähes mitätön. Enpä tiedä olenko juurikaan viisastunut niistä ajoista.

Tänään poimin marjoja pensaista, eivät näytä ihan kypsiltä vielä. Ihan mukavaa terapiahommaa, ei tarvitse liikaa ajatella. En kyllä tiedä mitä niillä teen kun punaherukka ei oikein uppoa muuten kuin mehuna ja edellisvuotisetkin on lähes juomatta.

Muualta bongattua, uusin myrsky Gnome-vesilasissa on taas syntynyt Canonicalin ympärille. Ryökäleet kun vain käyttävät alustaa ja vievät kaiken huomion plattiskehitykseltä. Yllättäen Aaron Seigo KDE:n leiristä on taas järkevimmällä kannalla.