Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen

Jaahas, on sitten kulunut 110 vuotta siitä kun eräskin hieman koominen setä syntyi ja nyt ovat sitten julkaisut verkossa ja paperilla pullollaan kaljua. Mitenkään en halua väheksyä Kekkosen aikaansaannoksia, onhan se toki hienoa että meilläkin on ollut oma pikkuisen diktaattorin elkeitä viljelevä hallitsijahahmo. Itse muistan siitä ajasta vain hieman höperön oloisen vanhan miehen joka pokkuroi itsenäisyyspäivänä linnassaan. Kaikenkaikkiaan koko ukosta tulee mieleen lähinnä ääntenlasku-sample. Retroikonina toki hieno.

Kuitenkin useat valtamediat ovat äijän raadon äärellä, toiset hurskaampina, toiset vähemmän(laskin perjaintain Maaseudun tulevaisuudesta ainakin 3 kekkosjuttua). En kyllä tosiaan tiedä ketä kiinnostaa spekulointi presidentin naisseikkailulla tai juupas-eipäs Neuvostoliiton ja Kekkosen suhteista, paitsi tietenkin keskustalaisia. Kertonee jotain heistä. Suomen Kuvalehden Ruokanenkin pääkirjoituksessaan toteaa että "110-vuotias Kekkonen on vain varjo entisestään". No shit, Sherlock! (Valitettavasti juttua ei löydy verkosta, pitää lukea paperiversiosta.)

Muualta, näköjään Soini kaavailee jo ministerinsalkkua. Pitääköhän sitä alkaa tilaamaan jo lippua ruotsinlaivalle? Nääh, ei persut voi kuin hävitä. Jos pääsevät hallitukseen niin äänestäjät kyllä kaikkoaa kun pelkkä suunsoitto ei riitäkään, jos eivät niin siinähän jatkavat suunpieksentäänsä. Koirat haukkuu ja karavaani kulkee. Jotenkin vaan ajatus Soinista ministerinä tuntuu... vastenmieliseltä. Mitähän tämä kertoo suhtautumisestani Persuja äänestävään kansanosaan?

Elitisti mikä elitisti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vihreä siirtymä pitää maaseudun elinvoimaisena

Synnyin ja kasvoin maatilalla. Traktorin kuskipukille istuin ensimmäistä kertaa 7-vuotiaana kun kerättiin heinäpaaleja pellolta. Lypsin lehm...