Anonymous -haktivistiryhmä on näemmä iskenyt pedofiilejä vastaan. Tämä herättää hämmentäviä ajatuksia, ensimmäiseksi tulee "Jeee nörtit!" -reaktio jonka jälkeen järki alkaa toimia ja sitä koittaa pohdiskella asiaa vähän useammaltakin kantilta.
Ensinnäkin: Pedofiilien toiminnan rajoittaminen kaikessa muodossaan on ihan loistava idea. Bonuksena vielä se tosiseikka että kansainvälisesti verkottuneelle porukalle on viranomaistenkaan hieman hankala tehdä mitään. Hyvä että joku mahtaa.
Toiseksi: Anonymous postasi noin 1500 käyttäjänimeä noin vain. Lainkaan ajattelematta (tässä teen semmoisen virheen että Anonymous olisi joku homogeeninen yksikkö mikä ei varmaankaan pidä paikkaansa) sitä että joukossa saattaa olla ihan viattomiakin ihmisiä. Länsimaisessa oikeuskäsityksessä ei ihan suotta pidä syyttömän oikeutta tulla tuomitsematta vahvempana kuin uhrin oikeutta kostoon. Ts. ensin tutkitaan ennenkuin hutkitaan. Nyt tästä jää hieman semmoinsn hutkimisen maku.
Kolmanneksi: En ole ihan varma mitä ajatella ryhmittymästä joka tuntuu hieman arvaamattomasti, luonnonvoiman lailla ottavan kohteekseen vähän mitä sattuu. Näillä hemmoilla ei ole myöskään mitään vastuuta tekemisistään.
Silti, on jollain lailla siistiä elää aikana jolloin tämmöisiä verkkoporukoita on toiminnassa.
Järki
Haluaisin olla rationalisti.
Luen Less Wrongia ja Tiedemiestä ja vaikutun kovasti argumentoinnin kirkkaudesta. Olisipa mahtavaa osata perustella omatkin mielipiteensä samalla järkähtämättömän loogisella varmuudella. Samalla tuntuu että aika iso osa teksteistä menee aivan yli hilseen. Koitankin tässä jäsentää omia ajatuksiani asian suhteen kirjoittamalla.
Less Wrongin jutut pyörivät ihmismielen toiminnan ja päätöksenteon ympärillä, puhutaan rationalismista. Tämän ymmärrän itse niin että se on eräänlaista anti-taikauskoa, eli että olemisen ja ajattelun ohjenuorana tulisi olla pyrkimys todellisuutta kohti. "Objektiivinen todellisuus"(kvarkkien kohina tai mitä kulloinenkin tieteellinen konsensus sanookaan) on kuitenkin suurelta osin ihmismielen tavoittamattomissa koska todellisuuden tämä taso on vain ihmismielelle täysin käsittämätön.
Paljon käytetty metafora on kartan ja maaston välinen eroavaisuus eli "ihmismieli/tietoisuus" vs "objektiivinen todellisuus". Mielen muodostama kartta kuvaa todellisuutta olematta kuitenkaan sama asia kuin todellisuuden maasto. Tavoitteena onkin pyrkimys toimia niin että kartta kuvaisi maastoa luotettavasti, toisin sanoen hankkia itselleen semmoisia uskomuksia jotka kuvaavat ympäröivän maailman toimintaa luotettavasti. Samalla kovasti korostetaan näiden kahden eroavaisuutta, eli kartta on eri asia kuin maasto. Ihmiset kun tuntuvat olevan taipuvaisia projisoimaan oman päänsä sisältöä ympäröivään maailmaan, käsittelemään ajatuksiaan kuten ne olisivat olemassaolevia asioita eivätkä yksinkertaistettuja malleja. Toisin sanoen, kartta ja maasto menevät sekaisin.
Tähän sitten pyritään lukemalla kaikenlaisia juttuja kognitiotieteestä, neurologiasta, sosiologiasta, taloustieteestä, peliteoriasta, evoluutiopsykologiasta yms. tieteenaloilta joiden katsotaan auttavan aloittelevaa kartoittajaa.
Aivot on sen verran monimutkainen värkki että se toimii hyvin monella tavalla epäoptimaalisesti eli vääristää kokemuksia hassuilla tavoilla. Lisäksi elinraukka on jämähtänyt evoluutiossa johonkin luolamiesten asteelle jolloin se tuottaa vasteita jotka nykymaailmassa eivät oikein puolusta paikkaansa. Eräs rationaalinen toimintamalli onkin tiedostaa ihmisaivojen omituisuudet sekä koittaa hakkeroida tiensä niiden ohi, vähän kuten ohjelmoija joka joutuu korjailemaan aataminaikuisia järjestelmiä. Tässäkin pätee kartta/maasto -analogia, oman mielensä toiminnan parempi tunteminen auttaa omien ajatusten tulkinnassa. Tämä tietysti vaatii tietoista panostusta, ei ole helppoa aloittelevalla rationalistilla!
Esimerkinomaisesti: Eräs havainto on että kun kerran on muodostanut mielipiteen jostain asiasta, niin sitä harvoin muuttaa. Tämän katsotaan johtuvan siitä että mielipiteen muodostaminen, siis se, että perehtyy asiaan ja pohtii asiaa kunnolla, vaatii tietoista ponnistelua. On yksinkertaisesti paljon helpompaa vain tarttua vanhaan mielipiteeseen joka on jo "valmiiksi ajateltu". Tästä seuraa se, että omia mielipiteitään on syytä tarkastella kriittisesti aina silloin tällöin.
Luen Less Wrongia ja Tiedemiestä ja vaikutun kovasti argumentoinnin kirkkaudesta. Olisipa mahtavaa osata perustella omatkin mielipiteensä samalla järkähtämättömän loogisella varmuudella. Samalla tuntuu että aika iso osa teksteistä menee aivan yli hilseen. Koitankin tässä jäsentää omia ajatuksiani asian suhteen kirjoittamalla.
Less Wrongin jutut pyörivät ihmismielen toiminnan ja päätöksenteon ympärillä, puhutaan rationalismista. Tämän ymmärrän itse niin että se on eräänlaista anti-taikauskoa, eli että olemisen ja ajattelun ohjenuorana tulisi olla pyrkimys todellisuutta kohti. "Objektiivinen todellisuus"(kvarkkien kohina tai mitä kulloinenkin tieteellinen konsensus sanookaan) on kuitenkin suurelta osin ihmismielen tavoittamattomissa koska todellisuuden tämä taso on vain ihmismielelle täysin käsittämätön.
Paljon käytetty metafora on kartan ja maaston välinen eroavaisuus eli "ihmismieli/tietoisuus" vs "objektiivinen todellisuus". Mielen muodostama kartta kuvaa todellisuutta olematta kuitenkaan sama asia kuin todellisuuden maasto. Tavoitteena onkin pyrkimys toimia niin että kartta kuvaisi maastoa luotettavasti, toisin sanoen hankkia itselleen semmoisia uskomuksia jotka kuvaavat ympäröivän maailman toimintaa luotettavasti. Samalla kovasti korostetaan näiden kahden eroavaisuutta, eli kartta on eri asia kuin maasto. Ihmiset kun tuntuvat olevan taipuvaisia projisoimaan oman päänsä sisältöä ympäröivään maailmaan, käsittelemään ajatuksiaan kuten ne olisivat olemassaolevia asioita eivätkä yksinkertaistettuja malleja. Toisin sanoen, kartta ja maasto menevät sekaisin.
Tähän sitten pyritään lukemalla kaikenlaisia juttuja kognitiotieteestä, neurologiasta, sosiologiasta, taloustieteestä, peliteoriasta, evoluutiopsykologiasta yms. tieteenaloilta joiden katsotaan auttavan aloittelevaa kartoittajaa.
Aivot on sen verran monimutkainen värkki että se toimii hyvin monella tavalla epäoptimaalisesti eli vääristää kokemuksia hassuilla tavoilla. Lisäksi elinraukka on jämähtänyt evoluutiossa johonkin luolamiesten asteelle jolloin se tuottaa vasteita jotka nykymaailmassa eivät oikein puolusta paikkaansa. Eräs rationaalinen toimintamalli onkin tiedostaa ihmisaivojen omituisuudet sekä koittaa hakkeroida tiensä niiden ohi, vähän kuten ohjelmoija joka joutuu korjailemaan aataminaikuisia järjestelmiä. Tässäkin pätee kartta/maasto -analogia, oman mielensä toiminnan parempi tunteminen auttaa omien ajatusten tulkinnassa. Tämä tietysti vaatii tietoista panostusta, ei ole helppoa aloittelevalla rationalistilla!
Esimerkinomaisesti: Eräs havainto on että kun kerran on muodostanut mielipiteen jostain asiasta, niin sitä harvoin muuttaa. Tämän katsotaan johtuvan siitä että mielipiteen muodostaminen, siis se, että perehtyy asiaan ja pohtii asiaa kunnolla, vaatii tietoista ponnistelua. On yksinkertaisesti paljon helpompaa vain tarttua vanhaan mielipiteeseen joka on jo "valmiiksi ajateltu". Tästä seuraa se, että omia mielipiteitään on syytä tarkastella kriittisesti aina silloin tällöin.
Täällä ollaan
Onpas päässyt vierähtämään aikaa edellisestä postauksesta. Pitää yrittää ottaa taas tavaksi. Nykyään tuppaa moni muu asia viemään sen verran enemmän aikaa ettei meinaa joutaa, seliseli.
Kaverit tuolla meuhkaavat taas siitä kuinka on epäreilua kun klassinen musiikki eikun orkesterilaitos saa jotain 95% julkisesta musiikin tuesta. Minustakin se on epäreiluuden lisäksi hölmöä, myös klassisen musiikin itsensä kantilta katsottuna. Hannu osaa paljon minua paremmin kertoa miksi.
Kaverit tuolla meuhkaavat taas siitä kuinka on epäreilua kun klassinen musiikki eikun orkesterilaitos saa jotain 95% julkisesta musiikin tuesta. Minustakin se on epäreiluuden lisäksi hölmöä, myös klassisen musiikin itsensä kantilta katsottuna. Hannu osaa paljon minua paremmin kertoa miksi.
Mind reconstruction from archived files
(From Kaj Sotala's blog. This is a nice thought experiment and the only thing I could possibly imagine losing by doing this is credibility in the eyes of the reader of my blog, of which I think there is currently only one. Who would translate this to chinese? )
To whom it may concern:
I am writing this in 2010. My Gmail account has almost 2 GB of data, which contain some information about me and also some information about the persons I have exchanged email with, including some personal and private information. In addition, I have plenty of information about myself scattered across the web in various services, such as LiveJournal, Last.fm, and so forth. My hard drives also contain things such as IRC and instant message logs from at least the last five years, as well as various personal files.
I am assuming that as time goes, the amount of personal information about me stored both online and offline will only continue to grow. I am also assuming that there may come some point in time where:
1) AI-based technology is available to reconstruct copies of individual people by analyzing various sources such as the ones mentioned above, with sufficient accuracy for mind uploading via detailed personality reconstruction.
2) It is legally and technologically possible to gain access to various personal accounts (including but not limited to e-mail accounts and encrypted hard drives) in order to do this, but it may be illegal without the consent of the account owners (or their heirs).
3) Reconstructing a mind may or may not be legal without explicit permission from either the person being reconstructed or their heirs.
4) Many of the people today, including myself, may already be dead and therefore incapable of giving permission to use the data in their accounts for such a purpose.
In case of such a scenario, I hereby give permission to the relevant parties to read all the data I have stored in various places both online and offline, and use them together with other available information to reconstruct my mindfile with sufficient accuracy for mind uploading via detailed personality reconstruction. I also explicitly give permission for the actual process of rebuilding an upload copy of me, as well as for using this data for helping reconstruct other people I have been in contact with.
These permissions are given with the caveat that my uploaded copy should only be created if it will be treated in such a way that it is reasonable to assume that the currently living me would not, when presented with a description of the situation the uploaded copy ended up in, regret having given this permission. This clause is mainly intended to exclude the possibility of e.g. sadistic torture worlds, and is worded to make reference to my and not the copy's wishes to exclude possibilities such as editing the copy to not even be aware of the possibility of things being any better.
Should any of the content in this post become irrelevant or inapplicable because of future technological developments, the spirit and not the letter of the post should be adhered to.
Signed by Jaakko 3000 on December 22, 2010, and witnessed by readers. I'm assuming my real identity will be known at the relevant time.
NOTE: The accuracy of the process outlined above increases with the number of persons who give their permission to do the same. You can give your permission in comments, your own blog or other public spaces.
To whom it may concern:
I am writing this in 2010. My Gmail account has almost 2 GB of data, which contain some information about me and also some information about the persons I have exchanged email with, including some personal and private information. In addition, I have plenty of information about myself scattered across the web in various services, such as LiveJournal, Last.fm, and so forth. My hard drives also contain things such as IRC and instant message logs from at least the last five years, as well as various personal files.
I am assuming that as time goes, the amount of personal information about me stored both online and offline will only continue to grow. I am also assuming that there may come some point in time where:
1) AI-based technology is available to reconstruct copies of individual people by analyzing various sources such as the ones mentioned above, with sufficient accuracy for mind uploading via detailed personality reconstruction.
2) It is legally and technologically possible to gain access to various personal accounts (including but not limited to e-mail accounts and encrypted hard drives) in order to do this, but it may be illegal without the consent of the account owners (or their heirs).
3) Reconstructing a mind may or may not be legal without explicit permission from either the person being reconstructed or their heirs.
4) Many of the people today, including myself, may already be dead and therefore incapable of giving permission to use the data in their accounts for such a purpose.
In case of such a scenario, I hereby give permission to the relevant parties to read all the data I have stored in various places both online and offline, and use them together with other available information to reconstruct my mindfile with sufficient accuracy for mind uploading via detailed personality reconstruction. I also explicitly give permission for the actual process of rebuilding an upload copy of me, as well as for using this data for helping reconstruct other people I have been in contact with.
These permissions are given with the caveat that my uploaded copy should only be created if it will be treated in such a way that it is reasonable to assume that the currently living me would not, when presented with a description of the situation the uploaded copy ended up in, regret having given this permission. This clause is mainly intended to exclude the possibility of e.g. sadistic torture worlds, and is worded to make reference to my and not the copy's wishes to exclude possibilities such as editing the copy to not even be aware of the possibility of things being any better.
Should any of the content in this post become irrelevant or inapplicable because of future technological developments, the spirit and not the letter of the post should be adhered to.
Signed by Jaakko 3000 on December 22, 2010, and witnessed by readers. I'm assuming my real identity will be known at the relevant time.
NOTE: The accuracy of the process outlined above increases with the number of persons who give their permission to do the same. You can give your permission in comments, your own blog or other public spaces.
Joulupurkaus
Ahdistaa.
Ihmisten facebook-statukset tuuttaavat iloista jouluhössötystä, laulut soi ja markkinamiehet ja -naiset tunkevat kaupallisia tiedotteita silmille. Joululahjat on hankkimatta, koti siivoamatta, kinkku ostamatta jne. Ei toki minkään äläostamitään-periaatteen takia vaan siksi ettei ole saanut aikaiseksi, s.o. laiskuuttaan. Olen toki sitä mieltä että yleisesti ottaen laiskuus on lahja ja sopivina annoksina hyväksi ihmiskunnalle. Laiskuus ajaa ihmisiä keksimään elämää helpottavia asioita ja näin kehitys kehittyy. Joulun sanoma tuntuu jotenkin ristiriitaiselta, yhtäältä pitäisi hiljentyä ja rauhoittua. Toisaalta kuitenkin ihmisten muistaminen on varsin tärkeää ja jotenkin tuntuu siltä että muistamisen laatua mitataan vaivannäön määrällä. Hiljenny siinä sitten.
Lahjojen kanssakin pitää olla tarkkana. Laiska hankkii verkkokaupasta lehmän Afrikkaan mutta kun itse kuitenkin saa jonkun kirjan tai muun konkreettisen tavaran niin jotenkin se ei ole ihan sama asia.
Jouluksi siirrytään muualle joten oman kodin nuhruisuus ei haittaa muita kuin omaa väkeä, ketä enemmän, ketä vähemmän. Aion tehdä aattona itse ison kasan karjalanpiirakoita jotta saadaan vaivannäköpuoli hoidettua.
Helpotti.
Hauskaa joulua!
Ihmisten facebook-statukset tuuttaavat iloista jouluhössötystä, laulut soi ja markkinamiehet ja -naiset tunkevat kaupallisia tiedotteita silmille. Joululahjat on hankkimatta, koti siivoamatta, kinkku ostamatta jne. Ei toki minkään äläostamitään-periaatteen takia vaan siksi ettei ole saanut aikaiseksi, s.o. laiskuuttaan. Olen toki sitä mieltä että yleisesti ottaen laiskuus on lahja ja sopivina annoksina hyväksi ihmiskunnalle. Laiskuus ajaa ihmisiä keksimään elämää helpottavia asioita ja näin kehitys kehittyy. Joulun sanoma tuntuu jotenkin ristiriitaiselta, yhtäältä pitäisi hiljentyä ja rauhoittua. Toisaalta kuitenkin ihmisten muistaminen on varsin tärkeää ja jotenkin tuntuu siltä että muistamisen laatua mitataan vaivannäön määrällä. Hiljenny siinä sitten.
Lahjojen kanssakin pitää olla tarkkana. Laiska hankkii verkkokaupasta lehmän Afrikkaan mutta kun itse kuitenkin saa jonkun kirjan tai muun konkreettisen tavaran niin jotenkin se ei ole ihan sama asia.
Jouluksi siirrytään muualle joten oman kodin nuhruisuus ei haittaa muita kuin omaa väkeä, ketä enemmän, ketä vähemmän. Aion tehdä aattona itse ison kasan karjalanpiirakoita jotta saadaan vaivannäköpuoli hoidettua.
Helpotti.
Hauskaa joulua!
Kukkoa
Pitänee taas päivittää, edellisestä kerrasta onkin aikaa.
Viikko takaperin kävi vieraita kylässä, söimme kukon. Harrastamme pienimuotoista kanankasvatusta ja siinä hommassa kukot tuppaavat jäämään ylimääräisiksi eli joutuvat pataan. Tässä yksi resepti joka osoittautui aivan erinomaiseksi:
Ranskalastyyppinen kanaviillokki
Ainekset:
Aluksi paloitelllaan kukko irrottamalla rintafileet sekä koivet ruhosta. Siivet voi myös irrottaa, meillä kukko oli aika pieni joten jätimme siivet liemeen. Ruho laitetaan kattilaan. Joukkoon laitetaan myös maustepippurit kokonaisina, laakerinlehdet, porkkanat kuorittuna ja lohkottuina sekä sipulit kuorineen neljään osaan leikattuna. Sipulinkuoret antavat liemelle väriä. Lisätään vettä niin että ainekset peittyvät. Annetaan kiehua 45min, kuoritaan kertyvä vaahto pois. Siivilöidään liemi, kaadetaan takaisin kattilaan ja annetaan kiehua kokoon kunnes jäljelle jää n. 4 dl lientä.
Fileet ja koivet paloitellaan suupaloiksi ja ruskistetaan pannulla vehnäjauhojen kanssa sekä laitetaan liemen sekaan. Yksi sipuli ja valkosipulinkynnet silputaan ja kuullotetaan miedolla lämmöllä sekä lisätään liemeen. Tässä vaiheessa pannu kannattaa huuhtaista valkoviinitilkkasella, voi myös lisätä lorauksen suoraan soosiin. Annetaan hautua 20-30 min. Lisätään timjami ja suolaa ja pippuria maun mukaan.
Söimme tämän kanssa täysjyväspaghettia siten että lihanpalat erotettiin kastikkeesta ja kastike sekoitettiin pastaan ennen tarjoilua. Kyllä toimi.
Viikko takaperin kävi vieraita kylässä, söimme kukon. Harrastamme pienimuotoista kanankasvatusta ja siinä hommassa kukot tuppaavat jäämään ylimääräisiksi eli joutuvat pataan. Tässä yksi resepti joka osoittautui aivan erinomaiseksi:
Ranskalastyyppinen kanaviillokki
Ainekset:
- 1 kukko
- 3 sipulia
- muutama valkosipulin kynsi
- 3 isohkoa porkkanaa
- 2-3 laakerinlehteä
- maustepippuria
- vehnäjauhoja
- valkoviiniä
- tuoretta timjamia
- suolaa, pippuria
Aluksi paloitelllaan kukko irrottamalla rintafileet sekä koivet ruhosta. Siivet voi myös irrottaa, meillä kukko oli aika pieni joten jätimme siivet liemeen. Ruho laitetaan kattilaan. Joukkoon laitetaan myös maustepippurit kokonaisina, laakerinlehdet, porkkanat kuorittuna ja lohkottuina sekä sipulit kuorineen neljään osaan leikattuna. Sipulinkuoret antavat liemelle väriä. Lisätään vettä niin että ainekset peittyvät. Annetaan kiehua 45min, kuoritaan kertyvä vaahto pois. Siivilöidään liemi, kaadetaan takaisin kattilaan ja annetaan kiehua kokoon kunnes jäljelle jää n. 4 dl lientä.
Fileet ja koivet paloitellaan suupaloiksi ja ruskistetaan pannulla vehnäjauhojen kanssa sekä laitetaan liemen sekaan. Yksi sipuli ja valkosipulinkynnet silputaan ja kuullotetaan miedolla lämmöllä sekä lisätään liemeen. Tässä vaiheessa pannu kannattaa huuhtaista valkoviinitilkkasella, voi myös lisätä lorauksen suoraan soosiin. Annetaan hautua 20-30 min. Lisätään timjami ja suolaa ja pippuria maun mukaan.
Söimme tämän kanssa täysjyväspaghettia siten että lihanpalat erotettiin kastikkeesta ja kastike sekoitettiin pastaan ennen tarjoilua. Kyllä toimi.
Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen
Jaahas, on sitten kulunut 110 vuotta siitä kun eräskin hieman koominen setä syntyi ja nyt ovat sitten julkaisut verkossa ja paperilla pullollaan kaljua. Mitenkään en halua väheksyä Kekkosen aikaansaannoksia, onhan se toki hienoa että meilläkin on ollut oma pikkuisen diktaattorin elkeitä viljelevä hallitsijahahmo. Itse muistan siitä ajasta vain hieman höperön oloisen vanhan miehen joka pokkuroi itsenäisyyspäivänä linnassaan. Kaikenkaikkiaan koko ukosta tulee mieleen lähinnä ääntenlasku-sample. Retroikonina toki hieno.
Kuitenkin useat valtamediat ovat äijän raadon äärellä, toiset hurskaampina, toiset vähemmän(laskin perjaintain Maaseudun tulevaisuudesta ainakin 3 kekkosjuttua). En kyllä tosiaan tiedä ketä kiinnostaa spekulointi presidentin naisseikkailulla tai juupas-eipäs Neuvostoliiton ja Kekkosen suhteista, paitsi tietenkin keskustalaisia. Kertonee jotain heistä. Suomen Kuvalehden Ruokanenkin pääkirjoituksessaan toteaa että "110-vuotias Kekkonen on vain varjo entisestään". No shit, Sherlock! (Valitettavasti juttua ei löydy verkosta, pitää lukea paperiversiosta.)
Muualta, näköjään Soini kaavailee jo ministerinsalkkua. Pitääköhän sitä alkaa tilaamaan jo lippua ruotsinlaivalle? Nääh, ei persut voi kuin hävitä. Jos pääsevät hallitukseen niin äänestäjät kyllä kaikkoaa kun pelkkä suunsoitto ei riitäkään, jos eivät niin siinähän jatkavat suunpieksentäänsä. Koirat haukkuu ja karavaani kulkee. Jotenkin vaan ajatus Soinista ministerinä tuntuu... vastenmieliseltä. Mitähän tämä kertoo suhtautumisestani Persuja äänestävään kansanosaan?
Elitisti mikä elitisti.
Kuitenkin useat valtamediat ovat äijän raadon äärellä, toiset hurskaampina, toiset vähemmän(laskin perjaintain Maaseudun tulevaisuudesta ainakin 3 kekkosjuttua). En kyllä tosiaan tiedä ketä kiinnostaa spekulointi presidentin naisseikkailulla tai juupas-eipäs Neuvostoliiton ja Kekkosen suhteista, paitsi tietenkin keskustalaisia. Kertonee jotain heistä. Suomen Kuvalehden Ruokanenkin pääkirjoituksessaan toteaa että "110-vuotias Kekkonen on vain varjo entisestään". No shit, Sherlock! (Valitettavasti juttua ei löydy verkosta, pitää lukea paperiversiosta.)
Muualta, näköjään Soini kaavailee jo ministerinsalkkua. Pitääköhän sitä alkaa tilaamaan jo lippua ruotsinlaivalle? Nääh, ei persut voi kuin hävitä. Jos pääsevät hallitukseen niin äänestäjät kyllä kaikkoaa kun pelkkä suunsoitto ei riitäkään, jos eivät niin siinähän jatkavat suunpieksentäänsä. Koirat haukkuu ja karavaani kulkee. Jotenkin vaan ajatus Soinista ministerinä tuntuu... vastenmieliseltä. Mitähän tämä kertoo suhtautumisestani Persuja äänestävään kansanosaan?
Elitisti mikä elitisti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Mäntsälän elinvoimasta
Mäntsälä painii väkulukunsa kanssa kuten muutkin maaseutukunnat. Viime vuonna kasvua oli mutta ihan muutaman henkilön verran ja sekin tuli s...
-
Varsinainen valtuutettumme Sirpa Repo ei pääse valtuuston huomiseen kokoukseen ja myöskin ensimmäinen varavaltuutettu Anna Pienimäki on es...
-
Mäntsälä painii väkulukunsa kanssa kuten muutkin maaseutukunnat. Viime vuonna kasvua oli mutta ihan muutaman henkilön verran ja sekin tuli s...
-
Synnyin ja kasvoin maatilalla. Traktorin kuskipukille istuin ensimmäistä kertaa 7-vuotiaana kun kerättiin heinäpaaleja pellolta. Lypsin lehm...
