Oman käden oikeus

Anonymous -haktivistiryhmä on näemmä iskenyt pedofiilejä vastaan. Tämä herättää hämmentäviä ajatuksia, ensimmäiseksi tulee "Jeee nörtit!" -reaktio jonka jälkeen järki alkaa toimia ja sitä koittaa pohdiskella asiaa vähän useammaltakin kantilta.

Ensinnäkin: Pedofiilien toiminnan rajoittaminen kaikessa muodossaan on ihan loistava idea. Bonuksena vielä se tosiseikka että kansainvälisesti verkottuneelle porukalle on viranomaistenkaan hieman hankala tehdä mitään. Hyvä että joku mahtaa.

Toiseksi: Anonymous postasi noin 1500 käyttäjänimeä noin vain. Lainkaan ajattelematta (tässä teen semmoisen virheen että Anonymous olisi joku homogeeninen yksikkö mikä ei varmaankaan pidä paikkaansa) sitä että joukossa saattaa olla ihan viattomiakin ihmisiä. Länsimaisessa oikeuskäsityksessä ei ihan suotta pidä syyttömän oikeutta tulla tuomitsematta vahvempana kuin uhrin oikeutta kostoon. Ts. ensin tutkitaan ennenkuin hutkitaan. Nyt tästä jää hieman semmoinsn hutkimisen maku.

Kolmanneksi: En ole ihan varma mitä ajatella ryhmittymästä joka tuntuu hieman arvaamattomasti, luonnonvoiman lailla ottavan kohteekseen vähän mitä sattuu. Näillä hemmoilla ei ole myöskään mitään vastuuta tekemisistään.

Silti, on jollain lailla siistiä elää aikana jolloin tämmöisiä verkkoporukoita on toiminnassa.

Järki

Haluaisin olla rationalisti.

Luen Less Wrongia ja Tiedemiestä ja vaikutun kovasti argumentoinnin kirkkaudesta. Olisipa mahtavaa osata perustella omatkin mielipiteensä samalla järkähtämättömän loogisella varmuudella. Samalla tuntuu että aika iso osa teksteistä menee aivan yli hilseen. Koitankin tässä jäsentää omia ajatuksiani asian suhteen kirjoittamalla.

Less Wrongin jutut pyörivät ihmismielen toiminnan ja päätöksenteon ympärillä, puhutaan rationalismista. Tämän ymmärrän itse niin että se on eräänlaista anti-taikauskoa, eli että olemisen ja ajattelun ohjenuorana tulisi olla pyrkimys todellisuutta kohti. "Objektiivinen todellisuus"(kvarkkien kohina tai mitä kulloinenkin tieteellinen konsensus sanookaan) on kuitenkin suurelta osin ihmismielen tavoittamattomissa koska todellisuuden tämä taso on vain ihmismielelle täysin käsittämätön.

Paljon käytetty metafora on kartan ja maaston välinen eroavaisuus eli "ihmismieli/tietoisuus" vs "objektiivinen todellisuus". Mielen muodostama kartta kuvaa todellisuutta olematta kuitenkaan sama asia kuin todellisuuden maasto. Tavoitteena onkin pyrkimys toimia niin että kartta kuvaisi maastoa luotettavasti, toisin sanoen hankkia itselleen semmoisia uskomuksia jotka kuvaavat ympäröivän maailman toimintaa luotettavasti. Samalla kovasti korostetaan näiden kahden eroavaisuutta, eli kartta on eri asia kuin maasto. Ihmiset kun tuntuvat olevan taipuvaisia projisoimaan oman päänsä sisältöä ympäröivään maailmaan, käsittelemään ajatuksiaan kuten ne olisivat olemassaolevia asioita eivätkä yksinkertaistettuja malleja. Toisin sanoen, kartta ja maasto menevät sekaisin.

Tähän sitten pyritään lukemalla kaikenlaisia juttuja kognitiotieteestä, neurologiasta, sosiologiasta, taloustieteestä, peliteoriasta, evoluutiopsykologiasta yms. tieteenaloilta joiden katsotaan auttavan aloittelevaa kartoittajaa.

Aivot on sen verran monimutkainen värkki että se toimii hyvin monella tavalla epäoptimaalisesti eli vääristää kokemuksia hassuilla tavoilla. Lisäksi elinraukka on jämähtänyt evoluutiossa johonkin luolamiesten asteelle jolloin se tuottaa vasteita jotka nykymaailmassa eivät oikein puolusta paikkaansa. Eräs rationaalinen toimintamalli onkin tiedostaa ihmisaivojen omituisuudet sekä koittaa hakkeroida tiensä niiden ohi, vähän kuten ohjelmoija joka joutuu korjailemaan aataminaikuisia järjestelmiä. Tässäkin pätee kartta/maasto -analogia, oman mielensä toiminnan parempi tunteminen auttaa omien ajatusten tulkinnassa. Tämä tietysti vaatii tietoista panostusta, ei ole helppoa aloittelevalla rationalistilla!

Esimerkinomaisesti: Eräs havainto on että kun kerran on muodostanut mielipiteen jostain asiasta, niin sitä harvoin muuttaa. Tämän katsotaan johtuvan siitä että mielipiteen muodostaminen, siis se, että perehtyy asiaan ja pohtii asiaa kunnolla, vaatii tietoista ponnistelua. On yksinkertaisesti paljon helpompaa vain tarttua vanhaan mielipiteeseen joka on jo "valmiiksi ajateltu". Tästä seuraa se, että omia mielipiteitään on syytä tarkastella kriittisesti aina silloin tällöin.

Täällä ollaan

Onpas päässyt vierähtämään aikaa edellisestä postauksesta. Pitää yrittää ottaa taas tavaksi. Nykyään tuppaa moni muu asia viemään sen verran enemmän aikaa ettei meinaa joutaa, seliseli.

Kaverit tuolla meuhkaavat taas siitä kuinka on epäreilua kun klassinen musiikki eikun orkesterilaitos saa jotain 95% julkisesta musiikin tuesta. Minustakin se on epäreiluuden lisäksi hölmöä, myös klassisen musiikin itsensä kantilta katsottuna. Hannu osaa paljon minua paremmin kertoa miksi.